Perhekonstellaatio työhyvinvoinnin tukena sosiaali-ja terveysalalla

Olen tehnyt pitkän yli 20 vuotta kestäneen uran sosiaalialalla. Itse asiassa aloin kyllä kerryttää kokemustani jo kauan ennen työuraani hoitamalla ja huolehtimalla lapsesta saakka vastuista, jotka olivat minulle ihan liian suuria. Päädyin opiskelemaan sosionomiksi, ja myöhemmin korotin tutkinnon vielä sosiaalialan YAMK-tutkinnoksi.

Työssäni olin hyvä ja perusteellinen. Puhuin aina kovaan ääneen heikompien puolesta ja puutuin epäoikeudenmukaisuuteen sitä kohdatessani. Asiakkaiden tilanteet ja työyhteisön haasteet tulivat välillä töistä kotiin, ja jatkuva taistelu milloin mitäkin epäoikeudenmukaisuutta tai byrokratiaa vastaan oli joskus uuvuttavaa ja vähintään turhauttavaa. Jatkuva riittämättömyyden tunne ja kiire oli työssä usein läsnä. Tuntui, ettei koskaan ollut tarpeeksi aikaa tai resursseja, jotta oman työn voisi hoitaa hyvin. Riittävän hyvä ei ollut itselle koskaan riittävä, koska aina olisi (omassa mielessään) pitänyt pystyä parempaan. Asiakkaiden kohtaamisesta jäi helposti läsnäolo pois, kun oli niin kiire koko ajan. Vaihdoin välillä työpaikkaa ja vaikka olen aina nauttinut työstäni, niin silti löysin itseni yhä uudelleen ja uudelleen sen saman kiireen ja riittämättömyyden tunteet keskeltä. Kunnes lopulta uskalsin kysyä itseltäni; Miksi minä ajaudun tähän samanlaiseen tilanteeseen aina uudelleen ja uudelleen? Miksi työpaikalla ja ihmissuhteissani samanlaiset kaavat toistuvat? Mikä on minun vastuuni?

Perhekonstellaatioissa aloin nähdä erilaisia kaavoja, jotka elämässäni toistuivat. Itse asiassa koko elämä, ura, ihmissuhteet, perhesuhteet, vanhemmuus ja kaikki näyttäytyi yhtäkkiä aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Perhekonstellaation systeemisyys ja Bert Hellingerin syvä filosofia avasi kokonaan uuden mielenkiintoisen maailman, missä palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Muutos alkoi näkyä minussa, omissa perheenjäsenissä, asiakkaissa, työyhteisöissä, ihmissuhteissa, arjessa ja ihan kaikessa. Näen nyt itseni ja oman roolini systeemissä (esim. perhe tai työyhteisö) uudelleen ja selkeämmin. Näen myös oman vastuuni. Ennen ajattelin, että minun riittämättömyyden tunteeni ja uupumiseni johtuu vain stressistä ja kuormittavasta työstä, riittämättömistä resursseista, hankalista asiakkaista, huonosta esimiehestä tai muutoksista organisaatiorakenteissa. Nyt näen, että juuret ovat paljon paljon syvemmällä. 

Palasin muutaman vuoden tauon jälkeen tekemään samankaltaista asiakastyötä, jota aikaisemmin olen tehnyt, ja jokin minussa on muuttunut. Ne asiat, jotka joskus tuntuivat minusta kuormittavilta eivät enää kuormita. Yhtäkkiä asiakkaat, jotka ennen saivat minussa aikaan erilaisia reaktioita kuten pelkoja ja epävarmuutta eivät enää triggeröi, ja hankalissakin tilanteissa, minä pysyn rauhassa ja itseni kanssa. Tunnistan omat rajani. Se kiltti ja tunnollinen työntekijä, joka ennen yritti aina miellyttää työkavereita, asiakkaita, omaisia ja esimiestä omien rajojen ja jaksamisen kustannuksella, onkin jossain ihan eri kohdassa itsensä kanssa. Ja siinä kohdassa minä voin paremmin. Minä pystyn ja voin paremmin riippumatta siitä, millainen työpäivä tai työympäristö on tai mitä kaikkea töissä tapahtuu. Minussa on rauhaa riippumatta siitä, mitä omassa tai asiakkaiden elämässä on meneillään, ja se tuo ihan valtavasti hyvinvointia ja jaksamista arkeen, työhön ja koko elämään. Hyvinvointini ei ole enää niin riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Työ ei palvele enää minua (tai minun haavojani), vaan minä palvelen työtä, työnantajaa ja asiakkaita. Ja siinä on paitsi oman hyvinvoinnin ja työssäjaksamisen näkökulmasta vissi ero, mutta myös asiakkaan näkökulmasta. Minä, jonka tarkoituksena on olla asiakkaan tukena hänen elämässään, seison lapsen saappaiden sijaan nyt aidosti aikuisen saappaissa. Sosiaali- ja terveysala on täynnä lapsen saappaissa lompsivia aikuisia, jotka yrittävät hoitaa, huolehtia ja pelastaa asiakkaita. Työ uuvuttaa ja riittämättömyyden tunne nakertaa itsetuntoa ja lisää arvottomuuden kokemuksia. Tulee tunne, ettei työtäni arvosteta, koska en edes itse arvosta omaa tekemistäni. Omien rajojen pitäminen on vaikeaa ja työstä on kadonnut ilo ja nautinto. Konflikteja syntyy asiakkaiden, työyhteisön ja/tai esimiehen kanssa. Erilaisista fyysisistä oireista ja sairauksista tulee osa arkea. Asiakkaiden kunnioitus katoaa. Työ uuvuttaa tekijät eikä mahdollista asiakkaillekaan löytää omaa potentiaaliaan pystyä oman elämänsä kanssa. Ajattelen sen olevan yksi syy siihen, että koko alamme on tällä hetkellä kriisissä, ja siitä kriisistä meidän jokaisen on kannettava oma vastuu. Aikuisena aikuisen saappaissa. Lapset eivät pysty kantamaan vastuuta, se on aikuisten tehtävä. 

Perhekonstellaatio on todella syvä ja ratkaisukeskeinen menetelmä tutkimaan juurisyitä mm. oman työn ja työssäjaksamisen haasteita, jos huomaat että työssäsi toistuvat samankaltaiset kaavat ja kuviot. Enpä osannut aavistaakaan, miten syvästi menetelmä omaan elämään ja työhöni vaikuttaisi sen jälkeen, kun osallistuin ensimmäiseen perhekonstellaatioon yli kaksi vuotta sitten. Nyt opiskelen itse ohjaajaksi pitkässä koulutuksessa, ja toivon että tulevaisuudessa saan ohjata tätä upeaa syvää menetelmää myös toisille. Tervetuloa seuraamaan matkaani uudenlaisen perhekonstellaatiomenetelmän ohjaajaksi tästä jos perhekonstellaatio kiinnostaa.

Kohtaamisiin!
♡:lla Heidi

"I'm not what happened to me
I'm what I choose to be
Each step I take, I shift, I rise

The past dissolves before my eyes"